Sanomisen tarpeeni on palannut! On siis aika elvyttää
henkiin noin vuosi sitten aloittamani blogi-kirjoittelu. Yleinen tarpeeni sanoa
liittyy usein maassamme käytävään julkiseen jääkiekkokeskusteluun. Näin teen
nytkin.
On tehtävä jo aluksi selväksi, että en ole missään määrin
KalPan kannattaja savolaisista juuristani huolimatta. Olen ennen kaikkea hyvän
jääkiekon kannattaja. Siksi koen tarpeelliseksi tuoda oman näkemyksen mukaan
tänäkin syksynä velloneeseen keskusteluun KalPan ja sen pääkäskijä Pekka Virran
harjoittamasta pelitavasta.
Väitän, että mikään muu joukkue ehkä rakkaita Leijoniamme
lukuun ottamatta ei joudu hävitessään vastaavanlaisen pelitapa-arvostelun
kohteeksi kuin kuopiolainen KalPa. Esimerkiksi HIFK, TPS tai vaikkapa KHL-
Jokerit saavat usein tappioistaan hellemmän ja ainoastaan yksilöihin menevän ”analysoinnin”.
HIFK:n pelaamisen puutteista sen sijaan soisi kirjoitettavan enemmänkin. Toki
tätä puuroa on Urheilulehden kiekko-osasto hieman syksyn aikana ehtinyt
pintapuolisesti hämmennellä.
KalPan ympärillä käytävä keskustelu perustuu usein löyhiin
MUTU- toteamuksiin ”pelaamisen hitaudesta”, ”viivelähdöistä”, ”tylsyydestä”, ”maalille
menemättömyydestä”, ”jätön-jätön-jätöistä” jne… Harvoin peliä on kyetty
analysoimaan laajemmin tai näkemään heidän tavastaan pelata yleensä mitään
positiivista.
Olen seurannut vuosien ajan mielenkiinnolla Pekka Virran
valtavirrasta hieman poikkeavaa jääkiekkoajattelua. Hänen ajattelussa
pelivälineenhallinta, pelinvirtauksenhallinta, sekä yhtenäinen
viisikkopelaaminen ovat kantavia teesejä. Toki edellä mainitut teesit eivät
poikkea juurikaan ns. Meidän Pelin kantateeseistä.
Virta haluaa ennen muuta joukkueensa hallitsevan jatkuvasti
kenttätapahtumia ja pelaavan virheettömästi. Tästä ilmeisin esimerkki on
joukkueen halu pysyä alati kiinni pelivälineessä. Isossa kuvassa pelaamisessa
ei totisesti ole juurikaan poikkeavuutta vaikkapa Marjamäen Kärppiin,
Rautakorven/Tapolan Tapparaan tai vaikkapa Guardiolan Barcelonaan/Bayerniin.
Toki pelaamisen rakenteen malleissa on eroavaisuuksia.
Vertaukseni ovat rohkeahkoja, mutta perustan näkemyksen lukuisiin
tekemiini videoanalyyseihin ko. joukkueiden ja valmentajien edesottamuksista.
Nyanssien tasolla eroavaisuuksia löytyy sitten enemmän. Seuraavaksi
avaan joitakin nyansseja, jotka tekevät KalPasta juuri sen omaleimaisen
joukkueen, joka pystyy illasta toiseen hallitsemaan kenttätapahtumia
pelaajamateriaaliltaan huomattavasti kovempia joukkueita vastaan.
Pelin rytmittäminen. Kalpa
ei luovuta vapaaehtoisesti kiekkoa vastustajalleen missään olosuhteissa. Jos
sillä on uhka menettää kiekko, pelaa se sitä konstailematta alaspäin kohti omaa
päätyä. Tilantekopelaamisen avulla se kerää joukkonsa kasaan ja lähtee kohti
uutta yritystä murtaa vastustajan puolustus tilanvoittopelaamisella. Tämä
piirre tekee sen pelin usein hitaan näköiseksi. Itseasiassa se on sitä vain
hetken. Uusi yritys tuottaa usein pelinopean mallin päästä vastustajan alueelle
suorahyökkäykseen tai toisena vaihtoehtona tulee hyökkäysalueen päätypelin
aloittaminen. Suorahyökkäyksen saatuaan KalPa haastaa maalille ainoastaan
niissä tapauksissa, jossa se saa ylivoimahyökkäyksen tai rintamalla tapahtuvan
3-3 / 2-2 hyökkäyksen. Alivoimaiset hyökkäykset se pelaa päätyyn joko
kuljettamalla tai ”dumppaamalla”.
Se rytmittää peliä vahvasti kiekossa pysyen, myös
vaihtotilanteista. Yleinen malli sarjatasosta riippumatta on lyödä kiekko
vastustajan päätyyn vaihtoa tehtäessä. KalPa pitää kiekkoa itsellään, myös
vaihdon aikana ja lähtee taas uuteen hyökkäykseen tuoreella viisikolla.
Päätypelaaminen. KalPan ja Pekka Virran tavaramerkki on pitkät ja
vauhdikkaat hyökkäysalueen päätypelit. Niillä se pyrkii ensisijaisesti
kuluttamaan vastustajaa ja hankkimaan sille jäähyjä. Se haastaa harkitusti
maalille. Nähdäkseni maalille haastaminen tapahtuu ainoastaan voitetun 1-1
tilanteen jälkeen tai silloin kun maalin edusta on miehitetty KalPa-pelaajalla.
Se ei juuri koskaan pelaa kiekkoa tyhjälle maalinedustalle tai ammu ns.
maskittomia laukauksia.
Tämä tapa johtaa, myös hyvään puolustusvalmiuteen.
Vastustaja on pakotettu käyttämään valtavasti energiaa puolustamisen, joten sen
mahdollinen riiston jälkeinen hyökkäys on usein ponneton ja helposti KalPan
puolustettavissa. Pitkän päätypelin jälkeen vastustajan hyökkäys jää usein
kokonaan tekemättä ja seuraavan hyökkäyksen suorittaa taas kuopiolaiset.
KalPa pyrkii etenkin toisen erän päätypelissään vaihtamaan
tuoreita pelaajia kentälle pelin ollessa käynnissä. Tämä tuo vastustajalle
ilmeisen lisähaasteen puolustuspelaamiseen ja lisää maalintekouhkaa ja
ylivoimamahdollisuuksia.
Vauhtierot. Pekka
Virran filosofiassa on hyökätessä poikkeavaa, myös vauhtierojen hakeminen
suhteessa vastustajaan. Jätöt, kierrot ja kaistojen vaihdot ovat kalpalaista
jääkiekkoa parhaimmillaan. Nämä kuitenkin kyetään tekemään vahvaa
kenttätasapainoa vaalien. Näin ollen puolustusvalmius säilyy. Vauhtieroja
vastustajaan hakiessaan Virta käyttää usein muista joukkueista poikkeavia viisikonrakenteita
ja syöttösuuntia, etenkin viivelähtöjen ja keskialueen tilantekohyökkäysten
osalta.
Syytä KalPan ajoittaiseen tehottomuuteen on haettu usein
juuri sen poikkeavasta pelitavasta. On varmasti totta, että se ei luo aivan niin
paljoa maalipaikkoja peliä kohden kuin kovimmat kilpailijansa, mutta ei niitä KalPan
päätyynkään usein runsaasti tule. Pelaaminen on huippuunsa kontrolloitua, sekä
siitä on poistettu turhat riskit ja sattumat. Sen sijaan pelitapa kykenee
antamaan hieman puutteellisemmalle pelaajamateriaalille mahdollisuuden
taistella voitoista illasta toiseen.
Menestyäkseen tällä pelitavalla sillä tulee olla
kokoonpanossaan osaamistaan maalintekoon ja etenkin ylivoimapeliin. Toki nehän
ovat menestykset elementit aina voittavassa joukkueessa. Vuoren varmaa
joukkueella on kuitenkin puolustuspelaaminen. Sen takaa vahva pelinvirtauksen
hallinta, sekä Pekka Virran luoma kurinalainen arvomaailma.
Usein kritisoitua viihde-aspektia en tähän analyysiini ota.
Jos jonkun mielestä pelivälineen hallintaan perustuva pelaaminen on huonoksi
pelille, niin saatan olla HIUKAN eri mieltä. Se kuuluuko kaukalossa
ensisijaisesti viihdyttää vai voittaa, jääkööt jokaisen omaan mietintään.
Varmaa on ainakin se, että Pekka Virta ja KalPa ovat poikkeuksellisia
suomalaisella jääkiekkokartalla ja HYVÄ NIIN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti